Älkää sitten välittäkö pikku yksityiskohdista : D
(n. 10 kuvaa, sori ;/)
Eli tässä on siis kantamammamme, Brooke Bridgette Sharl, mutta häntä sanotaan vain Brookeksi. Hänen vanhempansa kuolivat kauan sitten Brooken ollessa yhdeksän. Brooke on asustanut siskonsa Jessin kanssa noin kymmenen vuotta, eli Jessi oli 19 heidän vanhempiensa kolarin aikaan. Viimein Brooke pääsi pois siskonsa hoivasta täyttäessään kahdenkymmenen.
Hän oli räjähtää nähtyään talonsa sisältä. "Ei jumala, tässäkö asustan kunnes kuolen?" Brooke sanoi vihaisesti. häntä oltiin huiputettu.
Rauhottuituaan hän päätti mennä keinumaan ulkosalle.
"Tulee ihan lapsuus mieleen" Brooke sanoi ja kikatteli keinuessaan .
Keinuttuaan hetken hän päätti, että olisi luettava uusimmat jutut.
"Kaupungin kuumin mies : Carlos Whitewood, Mies asuu Strangetownissa!" Brooke ajatteli ja naurahti: Strangetown oli hänen kaupunkinsa, missä hän nyt asui!
"Toivottavasti se on sitte hottis" Brooke ajatteli ja heitti sanomalehden roskiin.
Pian naapuritkin päättivät tulla tervehtimään.
"Moi, oon Anna Huotari (meniköhä oikeen? :D)"
"Hei, oon Brooke."
Huotari.. Tuttu nimi Brooke ajatteli. Hän oli kuullut nimen jossain.
Pian Annan lähdettyä kadulla käveli mies.
"Moi, oon Brooke" Brooke sanoi kohteliaasti.
"Moi, Oon Carlos Whitewood." Carlosiksi itsensä esitellyt sanoi.
CARLOS!! Se.. se on se sanomalehdessä oleva tyyppi!
"Ootko varattu?" Brooke yritti olla kohtelias.
"oon, sori" Carlos sanoi muka tietävinään, että Brooke olisi tähän ihastunut.
"Oot aika komee" Brooke sanoi kohteliaasti.
"Kiitti, kaikki sanoo samaa. Oot säki nätti" Carlos kertoi.
"Kuule.. Mitäs sanoisit jos tekisin näin.." Brooke aloitti.
"Pidän haasteista" Carlos selitti muttei osannut päätellä, että Brooke tekisi niin, ja ..
Suutelisi tätä huulille.
"Se oli kivaa" Brooke sanoi ja katsoi Carlosia syvälle silmiin.
"Joo.." Carlos sanoi ja otti tätä kädestä kiinni.
"Soitellaan, jooko?" Carlos sanoi ja kaivoi taskustaan nopeasti pienen paperilapun, jossa luki hänen puhelinnumeronsa. "Soita tekstaa, pistä mulle viestii".
"Tottakai, nähään pian!" Brooke sanoi ja laittoi paperinpalasen taskuunsa. "Heippa".
illalla ennen nukkumaanmenoa Brooke ajatteli vain Carlosia.
"näkisimmepä pian!" Hän ajatteli itsekseen. "Olisipa meillä yhteinen tulevaisuus...".
Anteeksi hieman tönkkö osa, ei ollut intoa paljoakaa.
Laittakaa toki kommenttia, en pure :p
Kommentit